Tekstit

Jään tauolle

Kuva
Hei.  Mun on tällä hetkellä hyvin vaikea saada intoa kirjoittamiseen mistään, ja mua ahdistaa ajatuskin siitä, että minun pitäisi kirjoittaa jotain blogiin.  Mun ajatukset koostuu tällä hetkellä ihan muista asioista, kuin blogin pitämisestä ja kirjoittamisesta. Siispä aion hetkeksi jättää kirjoittamisen kokonaan pois mielestäni.  Uskon tauon kestävän jotain  kuukauden. Se voi kestää vähän kauemminkin, mutta suurinpiirtein tuon kuukauden. 

*ei toistaiseksi nimeä*

Kuva
 Mojks! Tässä postauksessa on tällä kertaa tällainen... öh... no mä vaan kirjotin Jotain, ja syntyi tämä. Mutta nimeä mä en keksinyt. Ehkä tälle joskus vielä tulee nimi. Mutta säästääkseni sinut selityksiltäni(tai koska en keksi mitään asiaa tähän) mene vain lukemaan!  Suljin silmäni ja annoin huudon päästä suustani ilmaan. Huusin putkeen niin kauan, että tunsin hapen loppuvan. Oli pakko hengittää. Silmäni olivat sumeat kyynelistä. Mutta ne eivät olleet surun kyyneleitä. Vaan vihan. Maailman itsekkyyden aiheuttaman vihan kyyneleitä.  Olisin siltä istumalta voinut listata sata syytä, miksi maailma on itsekäs. Se olisi ollut niin yksinkertaista. Olisin voinut kiertää ovelta ovelle ja kysyä nimiä jollekkin paperille, jos maailma oli oven avanneen mielestä itsekäs. Jo pelkän meidän kylän asukkaista saisi 200 nimeä. Ja meitä oli 201.  Hetkinen...  Jäin miettimään, kuka ei sitten antaisi nimeään? Oliko kylässäni joku, jolla oli vielä jotain jäljellä siitä positiivisuudesta, mitä kylämme aiko

Runo tai jotain sinne päin

*hengittää syvään* mä lupasin itselleni, että joskus vielä mä julkaisen täällä runoja...    RUSKAN LEHTI Katsoin ruskan lehteä.   Sitä lennätti yksi,  Vain yksi pieni tuulenvire.  Silti,  Se jaksoi kantaa lehden painon,   vielä liikuttaakkin sitä.  Se oli vahva,  Se ei luovuttanut.  Okei, vain yksi runo. ENEMPÄÄ mä en tee. Tai onsks toi edes runo? No antaa olla mikä onkaan. 

Minä, Clara ja minun elämäni

Kuva
 Tässä postauksessa esittelen teille siis kirjan, jota kirjoitan. Kirjoitan sitä kuitenkin ihan vain itselleni, eli ei pelkoa että joku sitä joskus lukisi.  Kirjan nimi on Minä, Clara ja minun elämäni (Nimi saattaa muuttua vielä, en oikein tiedä pidänkö tuosta nimestä)  Kirja kertoo 14-vuotiaasta(kirjan alussa 13-vuotiaasta) Clarasta. Clara kokee olevansa huonolla tavalla erilainen, ja hänellä on vaikeuksia hyväksyä itsessään joitain piirteitä. Clara rakastaa esimerkiksi musiikin kuuntelua, mutta hänellä on omasta mielestä outo musiikkimaku. (Ja on parin muunkin mielestä)   Kirja on kirjoitettu minä-kertojalla. (Yritin aluksi kirjoittaa hän-kertojalla, mutta se ei oikein onnistunut)   Kirjan pääaiheita(?) Ovat yksinäisyys ja erilaisuus. Astettaisin kirjan ikärajaksi 10-vuotta. Saattaisin siirtää sen kuitenkin jossain kohtaa kirjaa 13-vuoteen. Kirjaa on vaikeampi ymmärtää, mitä nuorempi on. Se sisältää pienissä määrin itseinhoa ja itsensä satuttamista, muttei erityisen paljon.  Kirjan a

Pride kirjoituskilpailuun osallistuminen

Kuva
  Tää oli aluks aika erilainen kuin nyt, mutta yritin tehdä tästä mahdollisimman kaikille sopivan, niin en oikeen tiedä miten onnistui vai onnistuiko edes.  Tää on siis osallistuminen Olivian kirjoituskilpailuun . Tarinan päähenkilöt ovat kaksi tyttöä.  Hypin innoissani kohti tallia. Olin luvannut mennä Sonjan kanssa maastoon, ja aioimme mennä myös rannalle hevosten kanssa. Näin sitä vietetään aikaa tyttöystävän kanssa, kun äiti on antanut 20€ ja ehdottanut jotain huvipuistoa...  Menin tallin ovista sisään ja kuulin tyttöystäväni äänen Netan luota. Netta on vaaleanrautias tamma, jonka luonteesta ei puutu tippaakaan rohkeutta tai päättäväisyyttä.  "Moi!" Sanoin iloisesti ja otin Netan harjapussista harjan. "Tää on mun hevonen, Sonja" "Mä tiiän, mut Cella ei oo yhtään täin kiltti!" Sonja virnisti ja katsoi Nettaa jos-minun-ei-pitäisi-hoitaa-Cellaa-ottaisin-sinut- ilmeellä.  Pian olimme jo menneet pitkän matkan metsätietä. Katselimme maisemia, ja annoimme hev

Kevään jälkeen

 Huomenna, ainakin mulla on kevätjuhla. Kevätjuhlan jälkeenhän alkaa kesäloma, mikä on ainakin mun mielestä ihan parasta. Vaikka ulkona sataakin ja ei ole mitenkään erityisen lämmin, niin on silti.  Otin nopeasti reppuni naulakosta ja juoksin pääovelle. Vedin oven auki. Oven, jonka olin jo liian usein elämäni aikana avannut. Astuin ulos ihanaan kesään. Oli lämmintä, kuulin iloisia huutoja ympäri koulua. Kaikki olivat innoissaan, sillä koulu oli vihdoin loppunut. Minäkin menin heti vanhempieni luokse, jotka odottelivat muiden vanhempien luona. Annoin heille todistukseni, josta olin itse valtavan ylpeä. Olin saanut monia kymppejä ja ysejä. Koko todistuksessa oli vain yksi kasi, ja sekin oli käyttäytymisestä.  Vanhempani katsoivat todistustani. Heitä taisi huvittaa se, miten pärjään koulussa hyvin, mutta kuitenkin käyttäytyminen on kasi. Kasi oli minusta kuitenkin oikein hyvä. Opettajakin oli sanonut, että kasi annetaan jos käyttäytyy normaalisti ja hyvin.  Sanoin vanhemmilleni, että he v

Jotain ihme kuvailuja

Meidän piti koulussa kirjoittaa muutama lyhyt tekstinpätkä, joissa kuvailtiin jotain. Annettiin vaihtoehtoja tai sai keksiä itse. Mä keksin kaksi itse ja yhden otin siltä vaihtoehtolistalta. Se minkä valitsin listalta oli Talo.  Kirkkaansiniset silmät En ollut koskaan nähnyt yhtä kirkkaansinisiä silmiä. Silmien väri tuntui jopa luonnottoman kirkkaalta. Pupillien koko taas muistutti minua lähinnä puolikkaasta kärpäsestä. Kärpäsestä, jonka joku oli joskus ensin puolittanut ja sen jälkeen muotoillut siitä täydellisen ympyrän.  Talo Talon puinen portti oli jo osittain rikki. Sen pihalla kasvavat kukat ja muut kasvit kuitenkin kukkivat kauniina ja ne näyttivät siltä kuin ne olisi vasta istutettu. Itse talo oli puinen, vanha talo, jonka katolle linnut olivat rakentaneet pesiään. Sen ikkunat olivat ajan kuluttamat, mutta hohtivat puhtauttaan. Ihmettelin, miten se edes oli mahdollista.  Tilkkupeitto Nostin peiton varovasti käsivarsilleni. Katselin sen kirjavia tilkkuja, joissa jokaisessa oli j